Täysi arvostelu Maxwell Williamsin kanssa
Sarjan viite: 32-014
Maaliskuussa kävin ensimmäisen kerran katsomassa Shuttleworth Collectionia Old Wardenin lentopaikalla Bedfordshiressä. Tapasin siellä pari ystävää, jotka olivat molemmat vapaaehtoisia oppaita, joilla oli useita etuja, ei vähiten ilmaista kahvia! Kun kävelimme yhteen hangaariin, ilma-aluksia liikutettiin paljon; John pystyi varmistamaan, että Hawker Demon otettiin pois ja huollettiin ennen kuin se "lensi yli" sen edesmenneen omistajan hautajaisissa, Howell Daviesilla, joka teki maineikkaan uran RAF:ssa lentäen muiden vampyyrien ja vulkaanien joukossa.
Saimme päätökseen kiertueemme upeassa kokoelmassa, joka sisälsi "vapaaehtoisen vapaaehtoisen roolin!" auttoivat työntämään Spitfire Vc:nsä takaisin hangaariin ja menivät ulos lisää kahvia ja makkaraa juotuaan etsimään Demonia asfaltilta.
Se oli kultainen tilaisuus ottaa kuvia mallintajan näkökulmasta mukaan lukien pari, jossa ystävieni läsnäolo auttoi kiipeämällä portaille lähikuvia varten.
Palattuani kotiin minulla oli epämääräinen tunne, että minulla oli Silver Wings Demon -pakkaus; Ostin kolmea Silver Wings -sarjaa eBaysta hyvällä hinnalla muutama vuosi sitten, mutta en muistanut mitä ne olivat, ja tarkistaessani:
Minun on aina tiedettävä rakentamiini malleihin, joten tutkimus on yleensä ensimmäinen tehtäväni, mutta Demoni yllätti minut. Tärkeimmät referenssini olivat:
Lyhyt historia siis. Hawker Demonin olemassaolo on kaiken velkaa sen edeltäjälle ja tallitoverille Hawker Hartille, joka kevyenä pommikoneena oli niin nopea, että päivän RAF-hävittäjät, pääasiassa Bristol Bulldog, kamppailivat pysyäkseen sen perässä, saati sitten saada sen kiinni. Tämän kiusallisen tilanteen korjaamiseksi looginen ehdotus oli tehdä hävittäjäversio Hartista, joka lopulta tuli tunnetuksi nimellä Demon vuonna 1932.
Kotkasilmäinen huomaa heti, etteivät ne ole kovin erilaisia, vaikka hävittäjällä olisi takatykki. Tämä oli siirto WW1 Bristol Fighter F.2B -suunnittelusta, joka perustui olettamukseen, että pommikoneet olisivat suurempia ja siksi hitaampia kuin hävittäjät. Jopa toista maailmansotaa edeltävinä kuukausina käsitettä pommikoneista, jotka tarvitsisivat hävittäjäsaattajan (uskomatonta), ei ollut ajateltu!
Demonin yhdistetyssä nopeudessa ja suunnittelussa oli kuitenkin virhe. Tykkimies oli varustettu yhdellä Lewis-aseella rengaskiinnikkeellä, jota oli muunnettu kallistumaan ylöspäin ja perään parantamaan tulikenttää. Demonin nopeus kuitenkin tarkoitti sitä, että ampujalla oli äärimmäisiä vaikeuksia harjoitella ja ampua aseen molemmille puolille liukuvirran voiman vuoksi. Frazer-Nash keksi ratkaisun, "hummerinkuoren" tornin, joka ei tehnyt mitään demonin tyylikkäille linjoille eikä painopisteelle.
Se vaikeutti myös ohjaajan kohdistaa kahta eteenpäin ampuvaa tykkiä, kun takatykki oli suunnattu säteen suuntaan. Torni oli lievittävä toimenpide, eikä sitä otettu käyttöön yleisesti, mutta joitain suunniteltuja siemeniä oli kylvetty. Ilmaministeriö uskoi Demoniin hävittäjänä näistä haitoista huolimatta tarpeeksi tehdäkseen merkittävän tilauksen, työ eteni vauhdilla Hawker Kingstonin tehtaalla ennen kuin se siirrettiin Boulton-Pauliin vuonna 1936, koska hurrikaanituotanto nousi Kingstonissa etusijalle. Takatorninen hävittäjä……Boulton-Paul…….Frazer Nash…….?
En voi tehdä parempaa kuin lainata kohtaa "On Silver Wingsistä":
"RAF:n kaksitasohävittäjien aikakauden kukoistusaikoina sotien välisenä aikana mikään lentokone ei voisi paremmin havainnollistaa valtiovarainministeriön pakottaman talousvetoisen kompromissin ja lentoesikunnan virheellisten taktisten käsitteiden yhdistelmää kuin Demoni. Jälkikäteen on vaikea ymmärtää, kuinka lentoesikunnan itsepäinen usko kaksipaikkaisen hävittäjäkonseptiin olisi voitu järkevästi ylläpitää niin pitkälle, että Boulton Paul Defiant -kaksipaikkainen lentokone otettiin käyttöön vuonna 1940 niin tuhoisilla seurauksilla. vs. hävittäjäoperaatiot."
Siitä huolimatta Demon on upean näköinen lentokone: