Arvostelu: Les Venus
Materiaalit: Ruiskuvalettu muovi
Tarvikkeet: Eduardin turvavyöt
Työkalut:
Iwata HC1 Airbrush, Iwata Pro Jet Compressor
Liimat:
Tamiya Xtra Thin Cement, Rocket Medium syanoakrylaatti
maalit:
Mr Color Metallic Paints (teräs, alumiini, tumma rauta, kromi), Alclad Metallics
Tamiya Tarpeen mukaan
Tamiya peittoteippi
MDC sienihiomakoneet/ohuet hiomapuikot
Post-it-muistiinpanot
ZOOM - Siirrä hiiren osoitin kuvan päälle
Referenssit/Inspiraatio…
Intohimo lentokonetta kohtaan missä tahansa mittakaavassa
Tausta
Nyt minä, kuten monet meistä, aloitin mallielämäni Airfix 1:72 -mittakaavaisella Spitfirellä. Mallinnoin yksinomaan tässä mittakaavassa noin 20 vuotta, mutta sitten huomasin, että lentokonemallinnukseni 1:48 ja myöhemmin 1:32 ovat ensimmäiset suosikkiasteikot. Ne teistä, jotka ovat riittävän ystävälliset ja kärsivälliset lukemaan uteliauksiani, tietävät myös, että rakennan 1:350:nnen, 1:144:n ja 1:200:nnen laivan ja olen myös seikkaillut 1:35:nnen panssarin kanssa…. älä kuitenkaan kerro Billille (Curtis), se on jo tarpeeksi huonoa hänen röyhkeiden temppujensa vuoksi kääntää minut pimeälle puolelle!
Olen rakentanut muutamia asioita mittakaavassa 1:72 SMN:lle, joista naurettavimmat ovat lähes 4 jalkaa pitkä GATON-luokan sukellusvene sekä kauhea lentävä siipi ja yhtä nuhjuinen Italeri Short Sunderland! Pahinta oli kuitenkin yritykseni CMK:n ihanassa pienessä Jet Provostissa…. saa väreet ylös, kun ajattelen sitä! Joten miksi ihmeessä, kun otetaan huomioon tämä selvästi ovela ennätys, kirjoitan nyt 1:72-mittakaavaisesta taifuunista?
Saat sen selville lähinnä katsomalla Here Now -arvostelua SMN:ssä. Mutta rehellisesti sanottuna, kun avaat tämän laatikon, olisi melkein mahdotonta vastustaa mitään villamallinnuksessa värjättyjä. Laatikon taiteesta sisältöön tarroihin ohjeisiin kaikki pakkauksen huudot ostavat minua rakentamaan minua, ja niin usein yksi ei välttämättä tarkoita toista. Sitä paitsi Tiffie on niin hieno lentokone, ja se on mielestäni aliarvostettu mallinnuskohteena verrattuna Spitfireen, Mustangiin ja Messerschmittiin jne. Lyhyesti sanottuna rakastan sitä, ja niin se on kunnossa myös rakennuksen kanssa ja katso voinko tehdä tämän loistava sarja oikeudenmukaisuus.
Juuri ennen sitä haluan kirjoittaa muistiin, että tämä paketti on kaikki mitä se lupasi olla pakkauksessa, kun tein Here Now -ohjelman. Tämä ei ole viimeinen kerta, kun rakennan sen, mutta mikä on tämän kerran suunnitelma?
Plan
Suunnitelma on yksinkertainen, heti laatikosta otettuna sillä ainoalla poikkeuksella, että käytän Eduardin mahtavia pieniä Sutton-valjaita ohjaamon viimeistelyyn. Kaikki muu tulee laatikosta, koska mielestäni sarja ansaitsee esittelyn sellaisena kuin se on. En myöskään aio ottaa liikaa kuvia. Tarpeeksi näyttää sinulle, mikä on mitä, mutta rehellisesti sanottuna se on pieni paketti, ja minulla kesti vain päivä täyttää standardin, jonka näet. Joten tästä se lähtee. Toivon, että pidät siitä, mikä on minulle paras sarja, jonka Airfix on koskaan valmistanut tässä mittakaavassa.
Ohjaamo ja pyöräkuopat
Pakkauksen ollessa vielä kärjessä pyyhkäisin ohjaamoa ja pyörän syvennyksiä ohennettua British Interior Cockpit Greeniä. Jälkeenpäin tämä näyttää minusta hieman tummalta ja sen pitäisi olla vähintään sävyä tai kaksi. Mutta tällä kertaa se on mitä se on ja ohuilla öljypesuilla ja grafiittikynällä se alkaa paljastaa kaikki ihanat yksityiskohdat, jotka Airfix on vanginnut jopa tässä mittakaavassa.
Hawkerin tavaramerkki lattiaton ohjaamo, jossa ohjaajan istuimen jalkatuet ohjaavat hänet peräsimelle, on upea ja ohjaamon rakenne on looginen ja virheetön. Kojetauluun on tarra, joka on hieman perus, mutta siitä ei juurikaan voi nähdä, kun se on rakennettu, joten se on todella sopiva tarkoitukseen, eikä sitä tarvitse vaihtaa kalliilla etsatulla osalla.
Eduardin turvavyöt ovat kuitenkin välttämättömiä ja näyttävät upeilta paikoillaan ja näkyvät selvästi valmiissa mallissa, joten maksamani 3.99 punnan lisäkustannusten arvoiset; ja se oli kahdelle, kun Airfix Mustangistani jäi tarpeeksi!