Täysi arvostelu Rob Ruscoen kanssa
Juuri ennen kuin aloitamme, tässä on katsaus siihen, kuinka kaikki kävi…
TE-20 oli maataloustraktori, joka mullisti tavan, jolla tavallinen maanviljelijä hoiti liiketoimintaansa. Toisen maailmansodan loppuun asti olemassa olevat koneet olivat kalliita ja siksi useimpien maanviljelijöiden ulottumattomissa.
Kun Harry Ferguson esitteli "Little Grey Fergien" vuonna 1946, se oli ensimmäinen traktori, joka oli kohtuuhintainen tavalliselle maanviljelijälle. Edullinen, mutta tukeva ja luotettava TE-20 esitteli myös kolmipistehydraulisen kiinnitysjärjestelmän, joka on edelleen vakiona traktoreissa.
Ferguson teki vuonna 1945 sopimuksen Coventryn Standard Motor Companyn kanssa traktorinsa tuotannosta. Tästä oli hyötyä molemmille osapuolille, sillä ajoneuvo voitiin rakentaa Standardin valtavassa sodanajan varjotehtaassa, joka oli valmistanut lentomoottoreita vihollisuuksien aikana ja makasi nyt tyhjänä. Standard kehitti uuden, märkälinjaisen, nelisylinterisen bensiinimoottorin sekä TE-20:lle että uudelle Vanguard-autolle. Coventryn tuotanto kesti vuoteen 1956, jolloin oli valmistettu 517,651 XNUMX traktoria, joista kaksi kolmasosaa vietiin maailmanlaajuisesti.
Harry Ferguson yhdisti yrityksensä torontolaisen Massey-Harrisin kanssa vuoden 1953 puolivälissä – kolme vuotta ennen TE-20:n tuotannon lopettamista. Ferguson 35 korvasi TE-20:n linjalla vuoden 1956 lopulla.
Kuten jo todettiin, varhaiset TE-20:t käyttivät bensiiniä. Myöhemmissä versioissa voi olla traktorin höyrystysöljy (TVO) -moottori tai, erityisen suosittu Isossa-Britanniassa, kolmisylinterinen Perkins-dieselmoottori.
Pakkaus
Kun olin teini-iässä, päätin, että paperikierroksella ansaitut rahat eivät enää riitä. Kuulin, että paikallinen maanviljelijä vaati tilapäisiä työntekijöitä perunankorjuukoneeseensa. Tämä kone oli konfiguroitu kahteen neljän henkilön riviin, jotka seisoivat kuljetinhihnan molemmin puolin. Perunat tulivat tälle hihnalle erilaisten kivien ja mullan kanssa, josta ne poimittiin käsin ja asetettiin hihnan kahteen ulkokanavaan kuljetettavaksi hissivarren kautta liikkuvaan perävaunuun. Kivet ja mahdolliset mätänemät naarmut jätettiin pudota yli laidan. Vietin vain kaksi päivää tällä harvesterilla, ennen kuin pelätty flunssa iski kahteen pysyvään maatilan työntekijään. Koska minulla oli pulaa kuljettajista ja olin ainoa miespuolinen jäsen perunakoneen miehistössä, minulta kysyttiin, osaanko ajaa. Koska olin Ford Prefect -auton ylpeä omistaja, jolla kilpailin paikallisella pellolla, kun minulla oli varaa 32 pensaan gallonasta bensiiniä, huomasin pian ajavani pientä harmaata Fergieä, joka hinasi perävaunua liikkuvan perunakoneen rinnalla. Minut määrättiin myös rekrytoimaan lisää naisia kylästä miehistöön – suurin osa kesti vain muutaman päivän pakkasessa! Jatkoin myös työskentelyä maatilalla koulujen loma-aikoina seuraavat kolme vuotta kuljettaen Fordson Majorsia, Dextaa ja Super Dextaa erilaisissa tehtävissä. Suosikkitraktorini olivat kuitenkin vanhat TE-20 ja MF35.
Taisi kulua yli kymmenen vuotta myöhemmin, kun kävin vanhojen ystävieni luona maatilalla, ja siellä navetassa pikku harmaa Fergie ansaitsi edelleen säilytystään, vaikka se oli silloin enemmän ruostetta kuin harmaata.
Kun vaelsin Scale Model Worldissä, näin ensimmäistä kertaa TE-20:n Heller-sarjan myynnissä. Hymyilin itsekseni hieman nostalgisesti ja sitten menin eteenpäin. Ajatus tuon nuoruuden ikonin rakentamisesta sai kuitenkin valtaansa muutaman seuraavan tunnin aikana, kunnes löysin itseni takaisin kauppiaan osastolta etsimään pakettia. Valitettavasti se oli myyty. Internetin räjähdys sai pian postimiehen koputtamaan oveen laatikolla, jossa oli merkintä "Ferguson Petit Gris", joka ranskaa puhumattakaan oli "Ferguson Little Grey".
Laatikkotaide kuvaa erittäin näppärästi kokonaisuudeltaan aurausta erittäin koskemattomalla TE-20:lla. Ei todellakaan niin kuin muistan! Koska en ollut rakentanut Heller-sarjaa pitkään aikaan, avasin laatikon peloissani ja löysin yllätyksenä kaksi kauniisti muotoiltua harmaata styreeniä, joissa oli noin 120 osaa. Tarkastettuani uudelleen, että pakkauksessa oli Hellerin nimi, muisti menneisyyden huonosti istuvista, huonosti muotoilluista sarjoista haihtui nopeasti, enkä malttanut odottaa, että pääsen aloittamaan. Sarjaan kuului myös kuusi kumirengasta – valittavana on eturenkaita ja pieni tarra-arkki, joka sisältää kattavat mittakellot (kaksi) ja kummallista kyllä, ajovalojen linssit. Olen iloinen, että muistollani Fergiellä ei ollut minkäänlaisia valoja, koska en ole varma, olisivatko nämä tarrat vakuuttavia. Ohjeet ovat pääosin kunnossa, mutta jotkut osien sijoittelut ovat paikoin hieman epäselviä, joten kuivasovitus on näille välttämätön.